perjantai 25. heinäkuuta 2008

Zansibar

22.7. Jambiani, Zansibar
Sataa ja on harmaata. Anna yrittaa sitkeasti maata bikineissa aurinkotuolissa. Se vaati jo kunnon suomalaista asennetta. Tarjoilijan asenteessa sen sijaan olisi edelleen huomattavasti parantamisen varaa. Luulisi, etta maassa jossa on huikeat viralliset tyottomyysluvut, ihmiset joilla on hyva ja helppo tyo olisivat siita iloisia. Kivampi on olla kuitenkin tarjoilijana pienessa hotellissa biitsilla kuin esim kaivaa hakulla kuoppaa tietyomaalla? Vastaavaan asennevammaan taalla tormaa turhan usein. Vaikka omakin tyo ottaa valilla pattiin niin en silti ikina nayttaisi sita asiakkaalle.
Syomme illallista siina toisessa ravintolassa ja siellakin on ongelmaa tarjoilijan kanssa. Pojilla ei edelleenkaan ole vaihtorahaa, kuten ei ollut eilenkaan. Tarjoilija valittaa, ettei minulla ole enaa luottoa jaljella. Naytan setelitukkua ja koitan saada taottua kaverin kaaliin: en tarvitse luottoa, tarvitsen vaihtorahaa. Enka tosiaankaan ole mikaan pankki! Mokomat puupaat, voisi kuvitella etta ovat aloittaneet bisneksensa eilen.

23.7. Stone Town, Zansibar
Lahdemme aamulla Stone Towniin. Aurinko alkaa tietysti paistaa heti perille paastyamme. Shoppailemme matkamuistoja ja harhailemme kapeilla kujilla hunnutettujen musliminaisten ja valkoisiin kaapuihin pukeutuneiden miesten joukossa. Monelta naiselta kasvot on kokonaan peitetty ja vain silmat nakyvat. Mutta kaavut ovat etupaassa iloisen varisia, pinkkeja, turkooseja ja keltaisia. Koko mustia on vahemman.

24.7. Stone Town, Zansibar
Kaymme “mausteretkella”. Ainoastaan neilikkaa kasvatetaan vientiin, loput ovat turistien iloksi ja omaan kayttoon. Kaardemummapensas, kaneli- ja neilikkapuu (neilikat ovat puun kukintoja), inkivaari- ja kurkumajuuri, pippuri- ja vaniljakoynnos seka koko joukko tuttuja tuntemattomia hedelmapuita. Tien varsilla nakyvat metsikot ovatkin taineet olla puutarhoja, joissa kasvaa kookosta, banaania, mangoa ja pienempia pensaita vuorotellen. Mangopuut ovat valtavan suuria. Kaymme myos yhdella asumattomalla rannalla pulikoimassa.
Illalla syomme turisti-katukeittioista. Olen aika ylpea itsestani, kun onnistun tinkimaan hinnan 7000sta 5000:een. Inkivaarilla ja limella maustettu sokeriruokomehu on todella hyvaa. Anna syo zansibar-pitsaa, joka on niin herkkua, etta han tilaa toisen heti peraan.

25.7. Stone Town, Zansibar
Lahden delfiiniretkelle. Anna jaa viela nukkumaan, vaikka on yleensa aamuvirkku. Aallokko on yllattaen melkoinen ja norjalaistytot kiljuvat aina kun isompi aalto heittaa venetta. En ole koskaa ollut nain pienessa veneessa nain isossa aallokossa. Aallon pohjalta ei edes nay horisonttia. Delfiineja on paljon, tosin myos turisteja. Kun snorklatessani naen suoraan allani suuren parven delfiineja, onnistun innoissani imaisemaan putken taydelta suolaista merivetta mahaani. Kiipean takaisin veneesen. Puolilitraa merivetta ja holtittomasti aallokossa keikkuva vene ovat vatsalleni liikaa ja oksennan aamiaisen yli laidan. Otan loppureissun melko rauhallisesti. Snorklaamista kannattaa opetella jossain muualla kuin parimetrisessa aallokossa keskella merta.
Hotellille palattuani kello neljan aikaan iltapaivalla loydan Annan edelleen sangyn pohjalta. Annalla on taas ripuli ja kuume pomppii ylos alas. Jarjestan Annan korttelin paassa olevan laakarin vastaanotolle. Laakarin englannin kielen taidossa on parantamisen varaa, mutta malaria-testi ko paikassa osataan kylla tehda. Tulos: positiivinen. Ei hyva juttu! Kaikki paikalla olevat kuitenkin vakuuttavat, etta mitaan hataa ei ole ja etta kunnon laakkeilla tauti paranee kahdessa paivassa. Ja etta kaikilla Zansibarilaisilla on ollut malaria aina silloin talloin. Kyseinen malariatyyppi on kuulemma lisaksi helposti parannettavissa. Tarkistan kuitenkin LP:sta lahimman sairaalan sijainin, sinnekkaan ei onneksi ole pitka matka. Toistaiseksi Anna on kuitenkin viela tolpillaan, vaikkei olekkaan syonyt mitaan koko paivana. Annalle lyodaan kateen nelja eri pilleripussia.
Myohemmin kuulen, etta malariatestin tulokseen ei voi aina ensimmaisella kerralla luottaa. Ilmeisesti Annalla oli siis malariaa jo Mikumissa. Todella huonoa tuuria, saada nyt malaria heti ensimmaisella matkalla malaria-alueelle ja viela estolaakityksesta huolimatta! Vaikka Afrikassa tietysti on pahimmat resistentit kannat.

Ei kommentteja: