Zansibar

26.7. Stone Town, Zansibar
Anna on edelleen hyvin kipea, vaikka laakkeet auttavatkin. Kuljeskelen yksikseni pitkin Stone Townin kujia, valokuvailen ja shoppailen. Illalla lyottaydyn kahden hollantilaisen ja yhden meksikolaisen tyton seuraan. Kaymme syomassa ja jatkamme paikalliseen reggae-baariin. Paikka on aika mukava, taalla kun on runsaasti rastafareja, joten rastapaat ovat ehdoton enemmisto baarissa, turisteja vain muutamia. Saamme lisaksi olla ihan rauhassa, kukaan ei hairitse. Tanssimme klo yhteen asti yolla. Olisin voinut jatkaa pidempaankin, vaikken ymmarrakkaan reggaen tanssimisesta mitaan.

27.7. Stone Town, Zansibar
Tanaan Anna on jo tolpillaan ja kaymme yhdessa syomassa. Kahden paivan jalkkeen lammaspaisti ja ranskalaiset maistuu Annalle, lautaselle ei jaa kuin vihannekset... Muuten nukumme ja lepailemme lahes koko paivan. Vahan sentaan kaymme kavelemassa Stone Townin vahemman turistisoituneessa osassa. Yhdella pikku aukiolla oma palmupuiden valissa valtava hamahakin verkko, monta metria levea ja korkea, jossa roikkuu kymmenittain suuria hamahakkeja. Paikalliset sanovat, atte ko hamahakit viela purevat kipeasti. Miksi ihmeessa he eivat havita niita? Taas olisi Baygonille kayttoa.
Tansanialaiset osaavat olla seka todella ihastuttavia tyyppeja, kun taas toiset ovat todella raivostuttavia...
Yritan saada Darista varattua bandaa South Beachilta, mutta ovat kaikki taynna. Haluaisimme kuitenkin jo lahtea pois taalta turistihelvetista.