Arusha - Morogoro

Vahan on ollut teknisia ongelmia blogin paivityksessa (lue: ei nettia). Tassa osa tahan asti tapahtuneesta, myohemmin lisaa.

10.7. Arusha
Joudumme viettamaan paivan arushassa, jotta saamme pyykit pestya. Kaymme ostamassa bussiliput ja shoppailemme Shoprightissa evaita huomiselle matkalle. Lounas, nokoset, netti. Claire tinkii Annalle pari maasai-huopaa.
Illalla kaymme brittien, Sue ja Andrew, kanssa syomassa paikallisessa kuppilassa. Mukavia tyyppeja, harmi ettei ehdita hengata yhdessa pitempaan. (Andrewlla on juuri samat reissuhilavitkuttimet kuin minullakin: Leatherman ja suunnon kaulakompassi.) Claire on haipynyt jonnekin ryyppaamaan Immanuelin kanssa.

Muutamia mieleen muistuneita asioita:

Tie Ngorongoroon on erittain hyva, koska Japanin prinssi on joskus kaynyt siella ja rakennuttanut myohemmin paremman tien. Valitettavasti han ei kaynyt Serengetissa. Tie siella on surkea, vaikka turistit raahaavat paikkaan rahaa kasapain.
-
Arushan laidalla naen, kuinka kaksi miesta pitelee suurta letkua, josta suihkuaa kaaressa kirkasta nestetta tankkiauton tankkiin. Auton kyljessa lukee ison kirjaimin petrooli. Satka vain puuttuu pojilta huulesta...
-
Serengetin tieta on korjaamassa 15 hengen tyoporukka. Yksi hakkaa maahan koloa hakulla, 14 katsoo vieresta. Enka edes liioittele, koska laskin lukumaaran...
-
40% Tansanian kansantaloudesta (BTKsta?) on avustusrahaa, vaikka maassa ei ole sotaa, luonnonkatastrofeja tai muuta akuuttia katastrofia ja hallituskin on jo pitkaan ollut demokraattinen. Ei ihmekkaan, etta korruptio kukoistaa, kun ilmaista rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Kaikki tahan saakka tapaamamme tansanialaiset ovat kuorossa valittaneet korruptiota.
-
Afrikkalaisista sieluista kaydaan taalla kovaa taistelua. Kaannytyspuheita luetaan minareeteista parhaimmillaan tunti tolkulla. Eivatka kristityt paljon huonompia ole. Huonosti koulutettuja ja koyhia ihmisia on tietysti helppo kaannyttaa.
-
Ruoka taalla ei olekkaan jarkyttavan pahaa, kuten oletin. No, pessimisti ei pety ikina.

11.7. Arusha – Dar
Hirvea soppa vaatteiden kanssa. Pyykit ovat kaikki suuressa kasassa yhdessa huoneessa ja sielta pitaa sitten valita omansa. Annan alushousut ovat kadonneet ja minun intialaiset paitani ovat varjanneet joukon valkoisia vaatteita punaisiksi. Tansanian paaministeri kuulemma pesettaa pukunsa Lontoossa, koska Tansaniassa ei osata pesta hanen hienoja pukujaan. Voi olla ihan tottakin, ainakin taman kokemuksen perusteella.
Lademme Scandinavian-bussilla kohti Daria. Auto hajoaa heti alkumatkasta. Sen jalkeen etenemme 40 km/h. Onneksi on sentaan alamakea. Matka kestaa 9 tunnin sijaan 12 tuntia. Pysahdymme valilla ja yritan ostaa nelja mandariinia. Minulta vaaditaan 30 000 tsh. Menen bussiin ja pyydan apua siella istuvalta intialaiselta herralta. Han kay ostamassa minulle kaksi kiloa mandariineja hintaan 9000 tsh. Eika huoli minulta rahaa. Mita ihmetta teen kahdella kilolla mandariineja?
Kun vihdoin ilta myohalla olemme Darissa menemme taas samaan paikkaan syomaan kuin viimeksikin. Istumme samaan poytaan intialaisen pojan kanssa ja paadymme keskustelemaan jarjestetyista avioliitoista. Hanella on ollut ulkomaalaisia tyttoystavia, mutta han aikoo valita jonkun aitinsa ehdottamista tytoista, koska pitaa sita jarkevana ratkaisuna ja uskoo, etta sellainen liitto kestaa paremmin. Etenkin, koska heidan kulttuurissaan avioliitto on aina myos kahden suvun valinen liitto. Voisihan tuota kokeilla Suomessakin. Tuskin ainakaan nykyista systeemia huonommin toimisi.

12.7. Morogoro
Klo 5 ylos ja bussiasemalle. Lahdemme Morogoroon ja matka sujuu joutuisasti. Perilla ei bussiasemalla ole toutteja, eika taksin hinnastakaan tarvitse keskustella. Muutenkin kaikki on selvasti halvempaa. Kaymme netissa paikassa jossa on hyvat koneet ja saan sortattua valokuvia seka ladattua kuvia nettiin. Tulostamme myos kavelyreittioppaat.
Illalla syomme hotellin ravintolassa. Olemme ainoat asiakkaat. Ennen ja jalkeen ruuan tuodaan kulho ja kannullinen lamminta vetta, jolla pestaan kadet. Annan mielesta tunnelma on kaurismakelainen.
Emme saa omaa verkkoa ripustettua kattoon. Vaikuttaa silta, etta huoneessa ei ole hyttysia, joten menemme nukkumaan. Keskella yota heraan ja huomaan olevani aivan hyttysten syoma. Mietin vahan aikaa ja alan sitten taiteilla verkkoa kattoon. Katossa on koukku, mutta liian korkealla ja vaarassa kohdassa. Otan vaatekaapista henkarin ja katkaisen sen leathermanilla. Sen avulla ripustan verkon, mutta se ei riita Annan paalle, koska koukku on sangyn reunan ulkopuolella. Anna heraa ja repii unenpopperoisena kiukkuisesti lakanan paalleen, eika halua tulla verkon alle.

13.7. Morogoro
Mietimme aamulla hotellin vaihtamista, mutta jaamme parempien vaihtoehtojen puutteessa Sofia Inniin. Lahdemme kavelylle eilen tulostamamme reittioppaan avulla. Kompassistakin on hyotya. Morogoro on kiva kaupunki. Koska turisteja ei juuri ole ovat ihmiset vilpittoman ystavallisia. ”Jambo! Mambo? –Poa!” keskustelu kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Kapuamme kylapolkua pitkin ylospain vuoren juurta. Maa on voimakkaan punaista. Onneksi puut varjostavat polkua, muuten olisi liian kuuma kiiveta.

Ylhaalta on kaunis nakoala vehrealle tasangolle. Kaukaa katsottuna kaupunki nayttaa vauraalta ja siistilta puiden reunustamine katuineen. Rinteessa on pengerrettyja viljelyksia, kanavia ja pienille terasseille rakennettuja tonoja. Kanat kuopsuttavat polun reunoja. Emme jaksa kiiveta kovin korkealle ja palaamme takaisin samaa reittia. Syomme illalla intialaista eraassa ravintolassa, jossa myos on erittain kaurismakelainen tunnelma. Tosin bollywood-elokuvalla hoystettyna. Intialaiset elokuvat ovat taalla eritain suosittuja. No, bussissa nakemamme afrikkalainen elokuva olikin ihan uskomattoman huono.