Dar Es Salam

Ensimmaista paivaa Tansaniassa, Dar Es Salamissa. Ei tosiaankaan maailman viehattavin kaupunki, mutta ihan siedettava. Ihmisia ainakin on vahemman kuin Intiassa. Eika ole ihan yhta likaistakaan ja on enemman vihreaa. Ja taksikuskikaan ei huijannut taksassa.

Toisaalta kaikki on vahan rempallaan ja valkoisia naamoja ei ole juuri lainkaan. Tassa lahella on sentaan hyva ravintola, joten ainakaan viela ei tarvitse nahda nalkaa. Soin kalaa kookoscurrykastikkeessa ja tuoretta ananasmehua, oikein hyvaa. Se onkin sitten ainoa kiva ravintola useamman korttelin sateella. Aidot paikalliset kuppilat ei vaikuta kovin houkuttelevilta.

Lennot meni ihan hyvin (saatin itseasiassa upgrading business-luokkaan ylibuukkauksen vuoksi). Nahtiin Kilimanjarokin lentokoneen ikkunasta. Viela siella naytti olevan lunta huipulla. Meri naytti hienolta ainakin ikkunasta katsoen, vesi on ihan kirkasta ja sinivihreaa tassa kaupungin edustallakin.

Heatrow oli taas taynna ihmeellista saatamista, niinkuin aina. Ei mikaan ihme, etta siita tehdaan tv-sarjaa. Mekin naimme parikin hassua tilannetta, joista varmaan olis saanut taytetta reality-ohjelmaan. Huvittavin tilanne tuli turvatarkastuksessa, kun yksi 90-v mummo ei saanut menna turvatarkastusportista lapi pyoratuolilla. Mummo sain mahdottoman raivokohtauksen ja alkoin santailla sinne tanne ja maiskia virkailijoita. Varmaankin 5 eri virkailijaa yritti saada mummon rauhoittumaan ja kavelemaan lapi portista.

Paatettiin yrittaa heti huomenna paasta pois taalta Darista, maaseudulle. Ajateltiin lahtea bussilla kohti pohjoista.

Ai niin. Kukaan ei sitten kysynyt rokotuskorttia missaan vaiheessa. Itseasiassa passintarkastaja ei jaksanut edes vilkaista mun passiakaan. No, viisumia varten ne sentaan halus nahda mun passin. Ja ottaa tietysti 50 euroa maksua.